• Suorakylvössä päästään pienemmillä kustannuksilla keskimäärin samoihin satotasoihin kuin perinteisillä menetelmillä.

• Aloitusvaiheessa voi tulla sadon alennusta mutta vakiintumisvaiheen jälkeen satotaso tasaantuu, olosuhteista riippuen voi tulla sadon lisäystä.

• Suorakylvömenetelmällä viljely on kuitenkin vaativampaa kuin perinteinen kyntöön ja muokkaukseen perustuva viljely ja siihen liittyy paljon erilaista osaamista kuin perinteisessä viljelyssä. Siksi satotappioiden välttämiseksi kannattaa perehtyä menetelmän käyttöön kunnolla ennen siihen siirtymistä.

• Suorakylvössä pellon perusasioiden pitää olla kunnossa kuten ojitus ja pellon tasaisuus, happamuus, ravinnetasapaino, puinti, kasvijätteen levitys, rikkakasvien torjunta, kasvitauti ja tuholaistorjunta, kasvinvuorottelu ja kylvösyvyys.

• Ensimmäisinä kylvövuosina suorakylvö on herkempi olosuhdevaihteluille kuin kynnetty maa. Siirtymävaiheen jälkeen erot tasoittuvat ja pitkään suorakylvössä ollut maa sietää paremmin sekä märkiä että kuivia vuosia. Kuivina vuosina satotaso on yleensä parempi kuin perinteisillä menetelmillä.

Ojitus, pellon tasaisuus ja kevytmuokkaus

Peltojen ojitus ja kuivatus on hyvä olla kunnossa kaikessa viljelyssä mutta etenkin suorakylvössä.

Suorakylvö soveltuu huonosti tiivistyneille ja märkyydestä kärsiville maille. Peltojen pinta tulee olla muotoiltu siten, että vesi ei jää seisomaan pellolle.

Jos maassa on tiivistymiä tai raiteita, ne on poistettava ennen suorakylvöön siirtymistä. Suorakylvön siirtymävaiheessa tai märkyydestä kärsivillä mailla on voi olla eduksi kevytmuokata pellon pinta lautasmuokkaimella tai isopiikkisellä äkeellä. Tämä ei kuitenkaan poista glyfosaattiruiskutustarvetta.

Pitempään suorakylvössä olleen maan rakenne paranee jolloin se ei kärsi märkyydestä enempää kuin perinteisesti viljelty maa. Biologisen muokkauksen kautta maahan tulee juurikanavia sekä mato- ja makrokanavia, joita myöten vesi pääsee paremmin syvemmälle maahan.

Kuivuutta suorakylvetty maa sietää paremmin ja satotaso on silloin parempi kuin perinteisissä menetelmissä.

Pellon kantavuus paranee muutaman suorakylvövuoden jälkeen huomattavasti. Siitä huolimatta pellolla on syytä välttää raskailla kuormilla ajoa märissä olosuhteissa varsinkin suorakylvön alkuvuosina. Jos pellolla joudutaan jostain syystä ajamaan niin ajo tehdään kylvösuunnassa, ettei peltoon tule poikittaisia uria.

Pellon ravinnetasapaino ja happamuus

Pelto antaa myös suorakylvössä eniten satoa silloin kun pellon ravinnetasapaino on kohdallaan. Ravinteet ovat parhaiten kasvien käytössä kun maan PH on sopiva.

Pellon ravinnetasapaino saadaan selville maanäytteillä. Jos pellon ravinnetasapainossa on puutteita, tulee puuttuvia aineita lisätä. Peruskunnostus kannattaa tehdä jo ennen suorakylvöön siirtymistä.

Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että ravinteet ja kalkki siirtyvät maassa vuosien kuluessa vähitellen myös pellon pinnasta syvemmälle maahan.

Maan rakenne muuttuu suorakylvössä 5-10 vuoden jälkeen. Savimaan pinta tulee multavaksi. Kyntö ja muokkaus vähentävät maan orgaanisen aineen määrää.

Suorakylvö sitoo hiilidioksidia maahan ja lisää orgaanisen aineen määrää.

Olki ja kasvijäte

Suorakylvössä kylvöalusta tehdään puimurilla ja ruiskulla.

Ruiskutuksen ja kylvön onnistumiseksi puinti kannattaa tehdä pitkään sänkeen. Silloin olki leviää tasaisemmin ja olki peittää vähemmän pellon pinnassa olevia rikkakasveja. Pitkässä sängessä jää rikkakasveista enemmän lehtipinta-alaa esille ja silloin ruiskutus tehoaa paremmin.

Myös kylvämisessä pitkästä sängestä on etua, sillä korret kaatuvat menosuuntaan eikä vantaiden tarvitse katkoa korsia.

Lakoviljaa on syytä välttää, koska silloin kasvusto joudutaan puimaan lyhyeen sänkeen. Lakoviljassa olkea tulee myös enemmän ja epätasaisemmin pellon pinnalle jolloin se peittää enemmän maata ja rikkakasveja.

Lyhyessä sängessä myös rikkakasvien korret katkeavat juuresta ja torjuttavia lehtiä jää vähemmän esille, jolloin torjunnan teho huononee.

Lakoontumista voidaan välttää vähentämällä lannoitetasoa tai käyttämällä kasvunsääteitä.

Suorakylvöön siirryttäessä on eduksi, että edellisen kasvin sato on iso ja sen jäljiltä maahan jää paljon olki ja juurimassaa. Ne antavat ravintoa ja suojaa pieneliöille, jotka sillolin lisääntyvät.

Puitaessa olki ja ruumenet tulee levittää tasaisesti pellon pinnalle, että ne peittävät rikkakasveja vähemmän ja tasaisesti levitettynä ne peittävät vähemmän myös pellon pintaa.

Puitaessa on varottava pysäytyksiä, ettei syntyisi olkikasoja.

Epätasainen oljen ja ruumenen levitys hidastaa myös pellon kuivamista ja hidastaa kylvämään pääsyä ja sadon valmistumista.

Rikkakasvien torjunta

Suorakylvössä monivuotiset rikkakasvit torjutaan kynnön ja muokkauksen sijaan glyfosaattiruiskutuksella.

Glyfosaatti vaikuttaa myös muihin monivuotisiin rikkakasveihin kuten saunakukkaan, ohdakkeeseen, valvattiin ja mataraan. Jos niitä esiintyy runsaasti ja jos ne ovat isokokoisia, tarvitaan alussa isompia torjuntamääriä että ne saadaan hävitettyä.

Glyfosaattiruiskutus kannattaa tehdä suorakylvön alussa joka vuosi.

Suorakylvöpellot ovat yleensä puhtaampia rikkaruohoista, kun torjunta on suoritettu oikein.

Yksivuotiset rikkakasvit torjutaan tavallisilla niihin käytettävillä aineilla.

Rikkakasvilajiston muuttumisen vuoksi on tärkeä tutustua suorakylvöpellolla esiintyviin kasveihin ja niihin tehoaviin aineisiin.

Ruiskutusajankohta

Glyfosaattiruiskutuksen voi tehdä keväällä ennen kylvöä tai syksyllä puinnin jälkeen. Kevätruiskutuksessa käytetään pienempiä 1,5 - 2 litran glyfosaattimääriä. Keväällä joutuu odottamaan, että kasvukausi lähtee liikkeelle. Torjuttavien lehtien tulee olla esillä, jotta torjunta onnistuu.

Yleensä ruiskutuksiin lähdetään silloin kun perinteisesti viljelevät lähtevät muokkaamaan.

Syysruiskutuksessa joudutaan käyttämään isompia vähintään 3 litran glyfosaattimääriä.

Syysruiskutuksen etuna on, että keväällä pellolle päästään kylvämään yhtä aikaa perinteisesti viljelevien kanssa. Glyfosaattiruiskutus suoritetaan alle 100:n litran vesimäärällä hehtaarille ja veden seassa käytetään kiinnitteitä ja veden pehmennysaineita.

Kylvöajankohta

Suorakylvön alkuvaiheessa muutama päivä myöhemmin kuin perinteisessä viljelyssä.

Siirtymävaiheen jälkeen samaan aikaan kuin perinteisessä viljelyssä.

Myöhemmässä vaiheessa päästään kylvämään jopa aikaisemmin kuin perinteisellä menetelmillä silloin kuin ruiskutus on tehty syksyllä. Kylvö suoritetaan 1-3 pv ruiskutuksen jälkeen.

Yleisesti

• Varottava liian aikaista kylvöä liian märkään maahan

• Kylvöajankohta on sopiva kun vako murenee kiinni

• Kylvöajankohta riippuu myös ruiskutusajankohdasta

Kylvösyvyys

Suorakylvössä muokkaamattomaan maahan kylvösyvyys viljoilla on n. 2-3 cm ja piensiemenillä n.1-1,5 cm. Erityisesti kosteilla ja hienojakoisilla mailla on varottava kylvämästä yli 3 cm syvempään.

Muokatulla maalla kuivissa ja kokkareisissa olosuhteissa voi kylvää syvempään kostean maan rajaan.

Takapyörätyyppinen kone murentaa ja tiivistää siemenen päällä olevaa murukerrosta, jolloin oraan on maanpinnan kuivuttua vaikea tulla syvemmältä maan pintaan.

Huomioitava että suorakylvössä on varottava liian aikaista kylvöä liian kosteaan maahan

Parhaaseen lopputulokseen päästään kun odotetaan niin kauan että maa on riittävän kuivaa, jolloin kylvettäessä vako murenee reunoiltaan kiinni. Maa on liian märkää kylvettäväksi kun vako jää kiinteäksi reunoiltaan eikä murene kunnolla kiinni.

Kolmen neljän siirtymävuoden kuluttua pellon pinnalle kertyy orgaanista ainetta, hiiltä ja humusta. Pellon pinta muuttuu mureaksi ja kylvöolosuhteet paranevat suorakylvön kannalta.

Kasvitaudit

Suorakylvössä ei esiinny enemmän kasvitauteja kuin perinteisessä viljelyssä silloin kun olki ja ruumenet ovat tasaisesti pellon pinnalla ja kun viljelyssä käytetään viljelykiertoa.

Mikrobitoiminta pellon pinnassa pitää kasvitauteja kurissa. Pellon pinnassa oleva olki on mikrobitoiminnan ja pieneliötoiminnan ravinnon lähde ja sen vuoksi se kannattaa jättää pellon pinnalle.

Pieneliö- ja mikrobitoiminnan ansiosta maan pintaan tulee luonnollisia vasta-aineita, jotka pitävät tauteja kurissa. Oljen poistaminen pellolta tai oljen muokkaaminen maahan lisää tautipainetta.

Myös peitatun siemenen käyttö vähentää tautipainetta.

Tautiruiskutuksella on todettu saatavan sadon lisäystä niin suorakylvössä kuin perinteisessä menetelmässä.

Kasvivuorottelu

Erilaisten kasvien vuorottelu vähentää tautipainetta, koska eri kasveilla on erilaisia tauteja ja vaihdettaessa kasveja eri kasvien taudit vähenevät.

Kasvivuorottelu vaikuttaa myös maanrakennetta parantavasti, sillä eri kasveilla on erilainen juuren syvyys ja eri kasvit ottavat ravinteita maan eri syvyyksistä.

Suorakylvössä viljoista kaura ja vehnä ovat helpompia viljeltäviä. Ne sietävät enemmän märkyyttä ja tiiviimpää maata. Ohra yleensä on vaativampi kasvi, mutta sen viljely onnistuu hyvin kun pellon perusasiat ovat kunnossa. Suorakylvö suosii mallasohran viljelyä, sillä kosteutta löytyy heti alkukesästä ja kasvusto hyötyy typestä oikeassa ajankohdassa. Rypsi välikasvina vähentää kasvijätteen määrää.

Sekavilja:

Varsinkin kauran viljelyn jälkeen saattaa esiintyä sekaviljaa. Sitä voidaan ehkäistä suorittamalla glyfosaattitruiskutus myöhäistetysti jolloin itäneet siemenet tuhoutuvat.

Kasvurytmi

Sänkipeitteinen maa kuivaa ja lämpenee hitaammin kuin muokattu maa. Sen vuoksi kasvurytmi on suorakylvetyssä pellossa syyspainotteinen.

Kasvi pystyy kesän aikana kuromaan myöhemmän kylvöajankohdan eron kiinni ja puimaan päästään yleensä samaan aikaan perinteisesti viljelevien kanssa.

- Vieskan Metallin käyttäjäkoulutus -

Kirjoittaja: Rolf Derpsch - Master of Science (M.Sc.) in Agricultural Extension http://www.rolf-derpsch.com

Lyhennelmä

Suorakylvöviljelyä ei voida ottaa menestyksekkäästi käyttöön ilman etukäteissuunnittelua eikä ilman eräiden vaiheiden seuraamista.

Tiedon puute on yleisin syy epäonnistumiseen. Viljelijöiden täytyy hankkia perustiedot ja suunnitella hyvin etukäteen, ennen kuin yrittävät suorakylvöviljelyä heidän omilla tiloillaan.

Maaperänäytteet täytyy ottaa ja vajaavaisuudet siitä korjata, pyrkiä ravinteiden ja pH-arvojen tasapainoon. Huonosti salaojitettuja peltoja täytyy välttää käyttämästä. Vaikeakulkuiset ja epätasaiset peltopinnat voivat tehdä tarkkuusviljelyn mahdottomaksi, joten maaperä täytyy tasoittaa ennen suorakylvöviljelyn aloittamista. Mikäli mahdollista, maaperän pakkautumista täytyisi lieventää ennen suorakylvöviljelyyn ryhtymistä. Koska pyrimme suorakylvöviljelyyn pysyvästi, tämä ehkäisee haittoja suorakylvöviljelyslaitteiden käytölle myöhemmässä vaiheessa.

Tiedämme, että suorakylvö tuottaa huonoa tulosta paljaalla maalla, siksi täytyisi käyttää mahdollisimman paljon maanpeitekasveja taatakseen menestyksekkään suorakylvöviljelyn. Vasta täytettyään edellä mainitut vaatimukset kannattaa viljelijän ostaa erityiset suorakylvöviljely/istutuskoneet ja aloittaa suorakylvöviljely. Kannattaa myös aloittaa pienellä alueella aluksi ja vasta kokemuksen myötä laajentaa tekniikan käytön koko tilan alueella.

On hyvin tiedossa, että suorakylvöviljely ei toimi kun viljellään yhtä kasvia kerralla ja että tekniikan menestys perustuu alueelle ominaisten kasvien kiertoon mukaan lukien maanpeitekasvit. Siispä riittävä kasvikierto täytyisi suunnitella ja panna käytäntöön.
Koska suorakylvöviljely on kehitetty ja jatkuvasti paranneltu tutkimusten ja viljelijöiden kokemusten perusteella, viljelijöiden täytyisi tottua kiinnittämään huomiota ja oppia uusia kehityssuuntia paikallisella ja maailmanlaajuisella tasolla.

Lue koko artikkeli pdf-tiedostona

Opinnäytetyö - Juho Pyykkönen, Oulun seudun AMK Luonnonvara-alan yksikkö, 2013

Oppaan tarkoituksena on tarjota lyhyt tietopaketti suorakylvöön siirtymisestä. Opas on suunnattu suorakylvöä aloittaville tai suorakylvöön siirtymistä suunnitteleville viljelijöille. Se toimii myös kokeneen suorakylväjän muistilistana. Oppaaseen on koottu käytännön suorakylvössä tarvittavia tietoja ja vinkkejä.

Lue koko opinnäytetyö (pdf-tiedosto)

Tiivistelmä aineistopaketista.

EU:n uutta CAP-maataloustukiesitystä on perusteltu muun muassa seuraavilla asioilla:

• Ympäristön ja maaseudun suojelu ja kestävä kehitys
• Viljelyn monipuolistaminen ja biodiversiteetin suojelu
• Luonnonvarojen optimoitu käyttö ja ekosysteemin säilyttäminen
• Ilmastonmuutoksen hillintä ja energian käytön vähentäminen
• Maatalouden tehokkuuden lisääminen ja maatalouden kilpailukyvyn parantaminen
• Maaperän suojelu

EU:n CAP-tukiesityksessä suorista tuista on 30 % viherryttämistä, jolla pyritään vaikuttamaan edellä mainittuihin tavoitteisiin. Viherryttäminen sisältää vähintään 7 % luonnonhoitoalaa, joka voi olla esim. suojakaistoja, kesantoa tai metsitystä.

Suomen CA viljelyn yhdistyksen mielestä CAP-tukiesitykset ovat oikean suuntaisia toimia, mutta pyydämme ottamaan huomioon, että edellämainittuihin ympäristötavoitteisiin päästään laajemmin ja paremmin no-till -menetelmällä, jolla saavutetaan pysyvä ympärivuotinen kasvipeitteisyys ja pienemmät ympäristöpäästöt.

Kasvipeitteisyyden vuoksi eroosio ja ravinteiden poistuminen pellolta vähenee ratkaisevasti.

• Pitkäaikaisessa muokkaamattomuudessa maan rakenne paranee, pieneliötoiminta ja orgaanisen aineksen osuus peltomaassa lisääntyy
• Typen ja fosforin kokonaispäästöt pellolta vähenevät niiden sitoutuessa orgaaniseen ainekseen
• Myös liukoisen fosforin poistuminen vesistöihin vähenee, koska veden valuminen pellolta vähenee

Kasvipeitteen ja muokkaamattomuuden ansiosta ravinteet pysyvät pellon maaperässä.

Tämä vähentää ravinnehuuhtoutumia vesistöihin ja tarvetta suojakaistoihin. No-till vastaa ympäristövaikutuksiltaan lähes nurmea.

Maan muokkaamattomuus vähentää kasvihuonepäästöjä ja hillitsee ilmastonmuutosta.

• Muokkaamisessa syntyy orgaanisen aineen hapettuessa ja traktorin polttoaineen palaessa hiilidioksidia
• Maan muokkaamisessa syntyvä hiilidioksidimäärä on paljon suurempi kuin polttoaineesta tuleva
• No-till:ssä hiilidioksidimäärät maasta ja polttoaineesta vähenevät murto-osaan verrattuna perinteisiin menetelmiin

Kasvien yhteyttäminen sitoo hiilidioksidia ilmasta maaperään.

Muokkaamattomuus vähentää maan orgaanisten aineiden hapettumista hiilidioksidiksi. No-till -menetelmä on siten maataloudessa hiilidioksidin tuottajan sijasta hiilinielu. No-till vähentää myös turvemaiden hiilidioksidipäästöjä ja sillä on mahdollista päästä CO²-vähennystavoitteisiin. Hyvissä olosuhteissa vähenevät myös maan typpidioksidi- ja metaanipäästöt.

No-till -viljely ei lisää kasvinsuojeluaineiden tarvetta, kun harjoitetaan normaalia viljelykiertoa. Kasvitaudit pysyvät kurissa, koska pellossa oleva hyödyllinen pieneliötoiminta saa lisääntyä, kun sitä ei muokkaamisella häiritä.

Muualla maailmassa no-till on otettu laajasti käyttöön ja sillä on saatu maatalouden ympäristöpäästöt vähenemään. Etelä- Amerikassa, Australiassa ja Kanadassa se on valtamenetelmä, joka on parantanut maatalouden kilpailukykyä. Myös USA:ssa se on merkittävä viljelymenetelmä.

Euroopassa Suomi ja Espanja ovat no-till -menetelmän edelläkävijämaita.

Suomen CA-viljelyn yhdistys on jäsentensä kautta osallistunut CA-viljelyn Euroopan ja maailman kongresseihin, näyttelyihin ja tapahtumiin sekä hankkinut tutkimustuloksia Suomesta ja maailmalta, joihin tämä tietopaketti perustuu. Menetelmän ympäristöhyödyt voidaan todistaa selkeästi.

No-till -viljelyn laajamittainen käyttöönotto ja hyödyntäminen vaatii sen ympäristövaikutusten tunnetuksi tekemistä ja sen laajaa poliittista hyväksyntää sekä menetelmän ympäristövaikutusten taloudellista tukemista.

Neuvontaa, tutkimusta ja viljelijöiden yhteistyötä on tehostettava no-till -viljelyalan lisäämiseksi.

Lisäksi vaaditaan investointeja uuteen tekniikkaan ja osaamiseen.

Mielestämme kohdentamalla ympäristötukea no-till -menetelmän ympärivuotiseen kasvupeitteisyyteen
voidaan tehokkaimmin vaikuttaa CAP-tavoitteisiin ja saavuttaa ympäristötuelle paras kustannusvaikutus.